Tänään 21.11.2015 satoi ensilumi maahan. Piha kaunistui kerralla.
Tänään oli jälleen herätyskello soimassa lauantaiaamusta huolimatta. Aamupuntti ja taas on suihku ansaittu. Hyvä olo, hyvä mieli. Tytär lähti eilen kaverille yökylään ja tulevat koko kaverin perheen voimin meille tänään syömään ja saunomaan.
Miehen kanssa ollaan valmisteltu ruokia. Tarjolla on vieraiden tuomaa peuran ulko ja sisäfileetä, karjalanpaistia, perunat ja salaatti. Jälkiruuaksi lusikkaleipiä ja tuliaiseksi tuleva suklaakakku, näin minulle kerrottiin. Tein muutaman ylimääräisen askelkyykyn aamulla, että kakku varmasti mahtuu.
Poika on lukion ekalla. Koeviikko menossa. Suhteellisen rento, mutta huomaan stressin. Pidän stressiä hyvänä asiana. Ajattelisin, että on sitoutunut ja valmis ottamaan vastuuta.
Iskällä on töissä ollut muutto ja oppilaat tulleet uutta oppimaan vaikka muutto on kesken. Kotona kuulostaa aika mahdottomalta työmäärältä ja hiljainen mies on kotona ollutkin. Mies joka normaalisti puuhailee navetassa jonkin projektin parissa, istuu nyt illat hiljaa ja nukahtelee tuoliin. Toivon, että muutos on tulossa.
Minulla on opiskelut nyt tehty. Takana opettajan pedagoginen pätevyys, näyttötutkintomestarikoulutus ja ylempi korkeakoulututkinto. Tässä samassa olen opiskellut myös ensiapukouluttajaksi ja verkkopedagogiikkaa sekä kasvatustieteen approbatur opinnot. Aloitin keväällä 2013 ja nyt syksyllä 2015 on kaikki tehty ollakseni muodollisesti pätevä sosiaali -ja terveysalan opettaja. Yhteensä 202 opintopistettä. Tästä on hyvä mieli tehty. Jälkiviisaana voin sanoa, että kannatti. Opiskelun ansiosta olen pysynyt ammatissani päivitettynä ja tavannut mahtavia ihmisiä. Kovasti odotan, että saan todistuksen 18.12.2015.
Toki mietin mitä seuraavaksi. Opettajuus ja verkkopedagogiikka kiinnostavat, katsotaan. Vähän aikaa olisi hyvä keskittyä työhönkin ihan ilman yhtään opintopistettä...ainakin joulun yli.
Kahden tunnin kuluttua on peura valmista ja vieraat tulossa (ja oma tytär) mukavaa, nyt rentoudutaan.
Anteeksi ihan surkeat kuvat. Uuden kameran tarpeessa olen, mutta pidän nyt nämä kuvat siihen asti kun saan paremman kameran. On kiva katsella kuinka koti muuttuu vuosien varrella vaikka ajattelee, että tällainenhan se on ollut koko ajan.