Aamu alkaa kuudelta. Poika lähtee elektroniikkatunnille kahdeksaksi. Bussiin pitää ehtiä seitsämäksi. Aina on poika hyvin herännyt.
Väsynyt on, mutta on hoitanut aamut hienosti.
On mukavaa seurata kun kahdeksasluokkalainen on ottanut vastuuta koulusta. Tekee päivittäin läksyt kotona.
Eilen luki illan kotona äidinkielenkokeeseen. Muutos on tullut nyt kahdeksannen luokan keväällä. Toivon, että jaksaa jatkaa samalla mallilla. Yläasteaika on monella tavalla haastavaa. Pojasta on helppo olla ylpeä.
Tyttö nukkuu vielä. Pieni pianonsoittaja, partiolainen. Kesällä ollaan menossa tyttären kanssa partion järjestämälle isolle leirille neljäksi
päiväksi. Tyttö nauttii retkeilystä. Uskon, että on hieno reissu tulossa.
Rippijuhliin on kolme päivää aikaa. Eilen leivottiin herrasväen
pipareita, korvapuusteja, muffinsseja ja kakun pohja valmiiksi. Lauantaina tehdään vielä gluteeniton, laktoositon rahkakakku. Tytär leipoi myös kääretortun. Hyvilla mielin leipomusten suhteen.
Vaatteet on tytölle ja pojalle valmiina. Isä ok, mutta äidin mekko vielä kysymysmerkillä. Kaapista löytynee jokin.
On
mukavaa kun saa nähdä sukulaisista suurin osa koolla. Olen päällystänyt uudelleen viisi tuolia ja ommellut yhdet verhot ja yhden päiväpeiton, pessyt matot ja peitot, silittänyt pellavaliinat. Kukat maksettu valmiiksi
kukkakauppaan. Sunnuntaina kukat tarvitsee vain hakea.
Kun silitin eilen vanhaa pellavaliinaa se tuoksui ihan mummulle. Mummun tuoksu tuli elävänä
siihen huoneeseen. Hassua kuinka muistin sen tuoksun niin tarkkaan. Aiemmin kirjoitin kuinka mummun kanssa käytiin usein isoissa juhlissa, jossa kaikki tarjottavat olivat itseleivottuja. Tuleekohan se arvostus ja halu itsetehtyyn sieltä. Tosin oma
mies on käsityönopettaja ja käsityöihminen. Osaa tehdä puusta ja metallista ja ommellakin tarvittaessa.
Nyt tyttöä herättämään.
Ulkona linnut laulaa, lunta ei ole yhtään. Kevättä rinnassa.